Tällä viikolla ovat kelit suosineet niin lomailijoita kuin työssäkäyviä. Itse lukeudun jälkimmäiseen kastiin ja onneksi työni on sellaista, että voin viedä sen oikeasti ulos. Ulos silti päästävä töiden jälkeenkin. Monena päivänä on suunnattu Kaupin metsään miehen, läskipyörien, riippumattojen ja eväiden kanssa. Vaikka töissä katselen päivät pitkät Näsijärvelle, niin maisemiin ei koskaan voi kyllästyä!

Eilen päivällä olimme taas riippumattojen kanssa rannalla, kun mies ehdotti, että oltaisko yötä täällä.. En ollut alkuun kovin innoissani, sillä lomalla ollessani en pystynyt nukkumaan yhtäkään kokonaista yötä riippumatossa. Lomalla oli joko kylmä tai muuten vain mukavuuden halu iski keskellä yötä, jolloin kömmin aittaan nukkumaan. Hetken aikaan taivasalla nukkumista piti miettiä. Lähdettiin kotiin miettimään asiaa pariksi tunniksi.  Illalla ennen kahdeksaa sitten pakattiin makuupussit, lämpösuojat, lämmintä vaatetta sekä vähän evästä matkaan ja lähdettiin takaisin samalle paikalle.

Paikka on ihan Näsijärven rannassa pienellä kalliolla lähellä Kaupinojan saunaa. Illalla kuului Blockfestin musiikit sekä saunalta puhetta ja naurua. Auringon laskettua kalliolta poistuivat muutkin retkeilijät, joten alkuyö vaikutti lupaavan rauhalliselta.

Yöllä heräilin muutaman kerran kovaan aallokkoon (tai siltä se ainakin kuulosti) ja napostelin rusinoita, kun nälkä yllätti. Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut, lukuunottamatta auringon nousun aikaan lokkien rääkynä. Kukaan ei tullut meitä häiriköimään yön aikana, joten rauhallista oli aamuun asti. Vähän tietenkin minua jännitti, että eksyykö paikalle juoppo vai karhu, mutta turhaan jännitin. Ehkä seuraavan kerran valitsen yöpaikaksi syvemmän metsän (kovan) aallokon vuoksi. Uni ei ollut ihan yhtä syvää kuin kotona omassa sängyssä nukkuessa. Pystyin kuitenkin nukkumaan koko yön riippumatossa ja nyt uskalla mennä lähimetsään yöksi toisenkin kerran. Tosiaan, lähimetsästä voidaan puhua, kun tähän paikkaan meiltä kotoa oli matkaa vähän reilu kaksi kilometriä.

Heräsin vähän viiden jälkeen auringon noustessa. Järvi oli tyyni ja kaukana näkyi usvaa. Laitettiin tavarat kasaan ja lähdettiin polkemaan kotiin. Unta jatkoin omassa sängyssä vielä puoli kymmeneen saakka. 

Lähiretkelle ei tarvita autoa, vaan pyörä vie perille. Kotiin on lyhyt matka, jos yöllä tulee joku hätä. Tuskin mitään hätää tulee, jos on varustautunut kunnolla. Oikeastaan miinusta annan vain aallokosta kalliota vasten, se oli vähän ärsyttävää. Ensi kerralla pitää olla myös korvatulpat mukana. En muistakaan koska viimeksi olisin kesäaikaan ihaillut tähtitaivasta puolilta öin. Lähtisinkö uudelleen? Kyllä lähtisin.

Onko sinulla kokemusta lähiretkeilystä ja ulkona nukkumisesta?