Vuosi sitten ostin itselleni fatbiken eli kansankielessä läskipyörän. Hankinnan jälkeen talvipyöräilystä on tullut melko mukavaa, voisin sanoa jopa nautinnollista. Mitä enemmän lunta ja pakkasta, meikäläinen on ihan innoissaan. Asenteesta ja pukeutumisesta talvipyöräily on kiinni, ei mistään muusta. Ja aivan mahtavaa, että työpaikaltani löytyy toinen talvipyöräilijä, joka omistaa myös fatbiken. On se aika hauskan näköistä, kun kaksi läskirenkaista pyörää on parkeerattu samaan telineeseen. 

Omistan neljä talvitakkia ja parit housut, joista on valita mitä päälleen laittaa, oli sitten nolla keli tai -25 astetta pakkasta. Itse kannatan kerrospukeutumista, jos tulee lenkillä kuuma niin on helppoa riisua yksi kerros pois. Nyt alkaa olla aamuisin jo valoisaa, mutta satsaa kunnon lamppuun ja heijastinliiviin. Heijastimia ei voi olla koskaan liikaa. Repussa roikkuu myös punainen huomiovalo, jotta autoilijat ja kanssapyöräilijät huomaavat.

Pääsivät myös meidän chileläiset vieraat kokeilemaan läskipyöräilyä Näsijärvellä, pimeällä. Varmasti aika eksoottista verrattuna aavikkoelämään.