Retkellä

25 elokuuta Katsuja 0 Comments

Viikko sitten viikonloppuna lähdettiin käymään fatbikeilla Tampereen ja Lempäälän rajamailla, Kirskaanniemessä. Taitaa se ihan virallisesti kuulua Lempäälän kuntaan. Kirskaanniemessä on laavu ja se sijaitsee Höytämönjärven rannalla. Matkaa sinne tuli 15 kilometriä eksymisten kera. Yksi työkaveri kehui paikkaa kauniiksi ja suosituksi. Ei vain tullut puhetta, että sinne on vähän hankala mennä pyörällä. No, päästiin kuitenkin perille, pyörät talluttaen.


Perillä oli porukkaa enemmänkin, mutta sopu sijaa antaa myös luonnon helmassa. Makkarat kärvistyi savussa syömäkelpoiseksi, sillä puuhalot olivat aika kosteita.




Maisemat on todella kauniit ja meillä vierähti muutama tunti todella nopeasti. Vettä oli ihan liian vähän mukana, mutta onneksi mukana oli pillimäinen vedenpuhdistin, joten loppuajasta hörpittiin järvivettä. Ei se ihan yhtä hyvää ole kuin hanavesi, mutta kelpasi juoda. Tietääkseni tuollaisella vedenpuhdistimella voi juoda aikamoisesta rapakosta, jos vain uskaltaa.




Mukava ja lämmin päivä oli retkeillä ja pyöräillä. Toiset taisivat maata rannalla aurinkoa ottaen, mutta kyllä matkailu avartaa enemmän, myös lähiseudulla. Ei siis tarvitse lähteä kotoa kauas hakemaan uusia elämyksiä! Kotimatkalla kerättiin iso pussillinen metsävadelmia tien varresta ja hurjasteltiin kotiin Hervannan kautta. 

Onko vinkkejä Pirkanmaan laavuista, jonne pääsisi pyörällä?

0 kommenttia :

Kommentit piristävät, kiitos :)

Yötä metsässä

23 elokuuta Katsuja 0 Comments

Tällä viikolla ovat kelit suosineet niin lomailijoita kuin työssäkäyviä. Itse lukeudun jälkimmäiseen kastiin ja onneksi työni on sellaista, että voin viedä sen oikeasti ulos. Ulos silti päästävä töiden jälkeenkin. Monena päivänä on suunnattu Kaupin metsään miehen, läskipyörien, riippumattojen ja eväiden kanssa. Vaikka töissä katselen päivät pitkät Näsijärvelle, niin maisemiin ei koskaan voi kyllästyä!


Eilen päivällä olimme taas riippumattojen kanssa rannalla, kun mies ehdotti, että oltaisko yötä täällä.. En ollut alkuun kovin innoissani, sillä lomalla ollessani en pystynyt nukkumaan yhtäkään kokonaista yötä riippumatossa. Lomalla oli joko kylmä tai muuten vain mukavuuden halu iski keskellä yötä, jolloin kömmin aittaan nukkumaan. Hetken aikaan taivasalla nukkumista piti miettiä. Lähdettiin kotiin miettimään asiaa pariksi tunniksi.  Illalla ennen kahdeksaa sitten pakattiin makuupussit, lämpösuojat, lämmintä vaatetta sekä vähän evästä matkaan ja lähdettiin takaisin samalle paikalle.



Paikka on ihan Näsijärven rannassa pienellä kalliolla lähellä Kaupinojan saunaa. Illalla kuului Blockfestin musiikit sekä saunalta puhetta ja naurua. Auringon laskettua kalliolta poistuivat muutkin retkeilijät, joten alkuyö vaikutti lupaavan rauhalliselta.




Minun riippumaton alle laitettiin miehen tekemä alapeitto. Se on tehty vanhasta makuupussista ja lämmitti mukavasti koko yön. Riippumatossa oli tietenkin vielä makuupussi ja lämmintä vaatetta kaiken varalta. Yö oli kuitenkin melko lämmin ja makuupussin vetoketju oli auki koko yön. Puolen yön jälkeen alkoi tuulemaan jonkin verran ja aallot löivät vasten kalliota, mikä piti ainakin minua hereillä jonkin aikaa. Alkuyö meni vielä katsellessa kaunista auringonlaskua ja jossain vaiheessa olin nukahtanut.


Yöllä heräilin muutaman kerran kovaan aallokkoon (tai siltä se ainakin kuulosti) ja napostelin rusinoita, kun nälkä yllätti. Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut, lukuunottamatta auringon nousun aikaan lokkien rääkynä. Kukaan ei tullut meitä häiriköimään yön aikana, joten rauhallista oli aamuun asti. Vähän tietenkin minua jännitti, että eksyykö paikalle juoppo vai karhu, mutta turhaan jännitin. Ehkä seuraavan kerran valitsen yöpaikaksi syvemmän metsän (kovan) aallokon vuoksi. Uni ei ollut ihan yhtä syvää kuin kotona omassa sängyssä nukkuessa. Pystyin kuitenkin nukkumaan koko yön riippumatossa ja nyt uskalla mennä lähimetsään yöksi toisenkin kerran. Tosiaan, lähimetsästä voidaan puhua, kun tähän paikkaan meiltä kotoa oli matkaa vähän reilu kaksi kilometriä.


Heräsin vähän viiden jälkeen auringon noustessa. Järvi oli tyyni ja kaukana näkyi usvaa. Laitettiin tavarat kasaan ja lähdettiin polkemaan kotiin. Unta jatkoin omassa sängyssä vielä puoli kymmeneen saakka. 



Plussat ja miinukset lähiretkeilystä:

Lähiretkelle ei tarvita autoa, vaan pyörä vie perille. Kotiin on lyhyt matka, jos yöllä tulee joku hätä. Tuskin mitään hätää tulee, jos on varustautunut kunnolla. Oikeastaan miinusta annan vain aallokosta kalliota vasten, se oli vähän ärsyttävää. Ensi kerralla pitää olla myös korvatulpat mukana. En muistakaan koska viimeksi olisin kesäaikaan ihaillut tähtitaivasta puolilta öin. Lähtisinkö uudelleen? Kyllä lähtisin.

Onko sinulla kokemusta lähiretkeilystä ja ulkona nukkumisesta?

0 kommenttia :

Kommentit piristävät, kiitos :)

Kuulumiset

22 elokuuta Katsuja 0 Comments

Täällä ollaan blogin ääressä taas. Palaan heti alkuun lomatunnelmiin. Heinä-elokuussa lomailin kolme viikkoa. Lomakelit oli mitä oli, mutta pyöräilemään sentään pääsin useamman kerran. Ensimäinen lomaviikko meni melkein nukkuessa!




Tuli pyöräiltyä Viinijärven ympäri sekä pari kertaa kävin Vaiviosta Lehmossa sekä ystävän luona Reijolassa. Mukavasti kertyi pikkulenkeistäkin kilometrejä, kun joka paikkaan oli aika pitkä matka.

Loman alussa mies tilasi meillä riippumatot, joissa oli tarkoitus nukkua lomalla. Tässä näkyy riippumatot pressun alla. Riippumatoissa on siis hyttysverkot, joten inisevät kaverit eivät päässeet ruokailemaan meidän seuraan. Aluksi riippumatoissa oleilu tuntui oudolta eikä nukkuminen siellä aluksi houkutellut. Ehkä kannattaa aloittaa päiväunista ennen yön yli nukkumista. Päivisin vietin aikaa riippumatossa makuupussin sisällä, kun muuten ulkona ei kärsinyt olla. Kerron myöhemmin lisää riippumattoilusta!



Syntymäpäivien kunniaksi sain mieheltä lahjaksi uuden puhelimen, LG G2, jossa on paljon parempi kamera kuin entisessä Samsungissa. Puhelimen kamera on ollut kovasssa käytössä ja kukat sekä luonto ylipäätään on mielenkiintoista kuvattavaa.



Pyöräiltiin miehen kanssa heinäkuun lopussa anoppilasta Kolinportille. Matkaa kertyi 75km ja aikaa taisi kulua nelisen tuntia taukojen kanssa. Enää ei jaksanut lähteä Kolille katsomaan kansallismaisemia eikä polkea takaisin, joten anoppi oli meitä autolla vastassa ja saimme kyydin takaisin. Taitaa olla tuo matka pisin matka, jonka olen ikinä polkenut!


Kuorevaaran kohdalla oli upeat maisemat Kolille päin. Hurjat vauhdit sai tuolta mäeltä ja muistelen, että yli 50km/h oli vauhti hurjimmillaan.




Mansikkakakkua tuli syötyä kolmesta eri kakusta, joten kakkukiintiö on jo täynnä! Viimeisellä lomaviikolla kerättiin mustikat, jotka tuotiin kotiin Tampereelle. Selkä meni äkkiseltään kipeäksi poimimisesta, mutta itse ne on vaan kerättävä vaikka mikä olisi.

Viimeisellä viikolla käytiin myös Valtimolla, miehen sukulaisia tapaamassa. Pari yötä ehdittiin vain olla, eikä edes mökille päästy käymään. Toisena päivänä mentiin porukalla Peurajärvelle, johon mies ja hänen veljenpoika jäi yöksi kalaan. Seuraavana päivänä saimme kuulla, että ihan lähellä oli nähty karhu! Alla olevat kuvat siis Peurajärveltä.




Elokuu on jo yli puolen välin ja kelit ovat koko kesän parhaimmat. Nautitaan nyt ilmoista, kun vielä ehditään!

0 kommenttia :

Kommentit piristävät, kiitos :)