Kesähän on jo ihan nurkan takana! Viikonloppuna juhlitaan vappua ja monesti toukokuussa on ollut jo tosi lämmintä. Olikohan parisen vuotta sitten toukokuussa, kun poltin itseni aika pahasti aurinkoa ottaessa. Loppu kesänä ei silloin kyennyt aurinkoa samalla lailla ottamaan. Ehkäpä siitä viisastuneena en tee samaa virhettä tänä vuonna. Voihan sitä ainakin yrittää.
Mitäs tänne muuta kuuluu? Töitä ja vapaa-aikaa. Töissä jätin nyt virikeohjaajan työt ja teen taas yli kahden vuoden tauon jälkeen kolmivuorotyötä. Nyt on virikehommat nähty. Tykkäsin kyllä kovasti, mutta oma jaksaminen oli välillä äärirajoilla. Aluksi oli mukavaa olla monessa mukana, mutta viimeinen vuosi on ollut aika raskasta. Ei ole ollut oikein motivaatiota ja huomasin, että tein mieluummin hoitotyötä. En tietenkään kaikkea viriketoimintaa unohda, mutta nyt voin keskittyä yhden ryhmäkodin vanhuksiin, kun virikeohjaajan työssä ryhmäkoteja oli kolme. Jos jotain kivaa keksit tehdä asukkaiden kanssa niin teit sen sitten jokaisessa kolmessa kodissa. Kolmannen kerran tehtynä se ei ollutkaan enää niin hauskaa itselle. Nyt hoitajana ryhmäkodissa voin antaa itsestäni vähän enemmän ja voin panostaa asioihin eri tavoin.
Se niistä työkuvioista. Vapaa-aika on mennyt treenatessa, pyöräillessä sekä neuloessa sukkia. Laskin jokunen aika sitten, että olen neulonut kymmenet parit villasukkia tänä vuonna.
 |
| Tässä muutamat alkuvuonna tehdyt sukat. |
Läskipyörä on nyt vaihdettu maantiepyörään työmatkoille, mutta muutaman kerran olemme miehen kanssa käyneet metsässä ajelulla. Aika erilaista polkea talvella lumessa polkuja pitkin kuin lumien sulattua. Sanotaanko nyt näin, että pirun vaikeaa! Tarvitaan paljon enemmän rohkeutta, mutta kyllä sitä rohkenee kun vaan lähtee ajelulle poluille.
Tällä pyörällä nyt pääsääntöisesti ajelen kesän ajan. Eilen poksahti eturengas työmatkalla, mitä ei ollut käynyt vielä kertaakaan. Onneksi en ollut missään pidemmällä matkalla! Tästä viisastuneena kävin ostamassa satulalaukun, johon pitää hankkia vähän tarvikkeita jos kumi puhkeaa jossain kaukana. Kerran on käyty ajelulla Pyhäjärven ympäri. Niin ja sunnuntaina alkaa
kilometrikisa, olethan mukana ajamassa?
Kirjoittelen kuntosalitreeneistä ja villasukista lisää myöhemmin! Ja nyt oikeasti täytyy tsempata tämän kirjoittelun kanssa, vaikka tuskin kovin moni käy täällä lukemassa :)
Kylläpä olen ollut laiska kirjoittelija. Ei ole oikein ollut innostusta eikä asiaa. Päivät soljuvat eteenpäin vauhdilla. Vasta oli joulu ja nyt mennään kevättä kohti. Mihin tämä aika oikein katoaa?
Työpäivien jälkeen ei ole ollut hirveästi energiaa tehdä muuta kuin pakolliset kotityöt. Salilla käyminen on jäänyt hävettävän vähäiseksi. Onneksi pyöräily sentään sujuu ja se on mukavaa sekä metsässä että kotona sisällä. Jotain kuitenkin olisi kuitenkin tehtävä kuntoilun ja syömisten suhteen. Miksi se on niin vaikeaa syödä ammattilaisen ohjeiden mukaan? Tai käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa.
Käsityöt ovat onneksi nyt antaneet virtaa ja kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, niin olen tykästynyt lankojen värjäämiseen. Nyt taitaa puikoilla olla menossa kuudennet sukat.
Olen tykästynyt anelmaisten sukkien nilkkapituuteen, koska ne ovat niin nopeat neulottavat. Ohjetta muokaten suunnitteilla on vaikka millaisia sukkia! Näin saan lankavarastoakin pienemmäksi. Neulominen on mukavaa puuhaa iltaisin televisiota katsellessa, vai mitä?
Vuosi sitten ostin itselleni fatbiken eli kansankielessä läskipyörän. Hankinnan jälkeen talvipyöräilystä on tullut melko mukavaa, voisin sanoa jopa nautinnollista. Mitä enemmän lunta ja pakkasta, meikäläinen on ihan innoissaan. Asenteesta ja pukeutumisesta talvipyöräily on kiinni, ei mistään muusta. Ja aivan mahtavaa, että työpaikaltani löytyy toinen talvipyöräilijä, joka omistaa myös fatbiken. On se aika hauskan näköistä, kun kaksi läskirenkaista pyörää on parkeerattu samaan telineeseen.
Omistan neljä talvitakkia ja parit housut, joista on valita mitä päälleen laittaa, oli sitten nolla keli tai -25 astetta pakkasta. Itse kannatan kerrospukeutumista, jos tulee lenkillä kuuma niin on helppoa riisua yksi kerros pois. Nyt alkaa olla aamuisin jo valoisaa, mutta satsaa kunnon lamppuun ja heijastinliiviin. Heijastimia ei voi olla koskaan liikaa. Repussa roikkuu myös punainen huomiovalo, jotta autoilijat ja kanssapyöräilijät huomaavat.
Pääsivät myös meidän chileläiset vieraat kokeilemaan läskipyöräilyä Näsijärvellä, pimeällä. Varmasti aika eksoottista verrattuna aavikkoelämään.
Yleensä vuoden vaihteen jälkeen iskee ihan mahdoton väsymys käsitöiden suhteen, mutta tämä vuosi alkoi poikkeuksellisesti. Ideoita on ollut vähän liikaakin ja kaikkia en ole ehtinyt toteuttamaan. En tiedä mistä tämä idea sai alkunsa. Joka tapauksessa yllättävän helposti sain mukavan näköisiä lankoja aikaiseksi.
Kaapit on täynnä seitsemää veljestä, joten netistä ensin selvitin, että kyseistä lankaa voi värjätä. Aloitin ensin jämälangoilla, harmaasta ja vaalean sinisestä. Alla olevissa kuvissa on kokoinen kerä valkoista lankaa, eli 150g. Ensin lanka täytyy vyyhdittää. Siinä menee yllättävän kauan, kun aluksi piti keksiä missä saan sen tehtyä. Tuoli ympäri lattialle ja käytin tuolin jalkoja apuna. Laitoin vyyhdin kiinni eri värisellä langalla useammasta kohtaa.
Sitten laitoin muoviämpäriin vettä 2/3 osaa ja 1/3 etiikka. Yhteensä nestettä ämpärissä minulla oli litran verran. Upotin vyyhdin seokseen ja annoin sen siellä niin kauan, että koko vyyhti oli märkä joka puolelta.
Tässä vaiheessa kannattaa laittaa kertakäyttökäsineet käteen, ellei halua että kädet haisevat etikalle. Puristin vyyhdistä ylimääräiset vedet pois ja laitoin vanhan pyyhkeen päälle odottamaan.
Keitin kattilassa vettä lähes kiehuvaksi asti. Vettä ei kannata laittaa liikaa, tässä 5 litran kattilaan olisi riittävän vähempikin määrä tuolle 150g:lle lankaa.
Kun vesi oli n.80 asteista, eli kattilan pohjalla alkoi näkyä kuplia, lisäsin veteen sinistä elintarvikeväriä. Sitä saa lähes joka ruokakaupasta leivontahyllyltä. Kun vesi alkaa kiehua, pienensin levyä ja pidin levyn koko ajan lähes kiehuvana.
Halusin kokeilla liukuvärjättyä lankaa, joten laitoin ensin osan vyyhdistä kattilaan. Ei kannata kovasti hämmentää lankoja vaan varovasti nostelin, että väri tarttui joka puolelle. Lisäsin väriä pari kertaa suoraan lankojen päälle. Käytin apuna ruiskua niin sain juuri sopivan määrän väriä tiputettua.
Kun toinen puoli langoista oli saanut väriä tarpeeksi, nostin sen pois kattilasta varovasti isoilla pinseteillä ja yritin puristaa ylimääräisen veden pois. Tässä vaiheessa en lisännyt väriä veteen vaan laitoin loput vyyhdistä kattilaan.
Lopuksi, kun vesi oli kirkasta eli kaikki väri tarttunut lankaan nostin vyyhdin pois kattilasta ja annoin sen jäähtyä hetken aikaa. Huuhtelin vyyhdin ensin kuuman veden alla ja sen jälkeen asteittain aina viileämmällä vedellä. Viimeiseksi huuhtelin kylmällä vedellä ja laitoin kuivumaan kylpyhuoneeseen.
Kun vyyhti oli täysin kuivunut, leikkasin apulangat pois ja kerin sen keräksi. Näin kaunis kerä siitä tuli. Ihanan turkoosin värinen, vaikka värjäsin sen sinisellä värillä.
Tässä muutama muu kerä joita kokeilin elintarvikeväreillä. Marjapuuronväriset langat värjäsin harmaasta langasta, joihin käytin punaista elintarvikeväriä. Edessä olevan v.punaisen värjäsin myös punaisella, mutta lanka oli valkoista. Vihreä kerä oli tylsän harmaan vihreää aiemmin, nyt siinä on vivahteita violetista ja sinisestä. Vasemmalla oleva sinisen kirjava lanka oli farkun sininen lanka, jota värjäsin punaisella sekä sinisellä värillä.
Tein oman kirjoneulemallin ja neuloin ruskealla ja värjätyllä turkoosilla villasukat.
Tykästyin tähän vaihtelevaan väriin turkoosissa värissä ja ruskea väri tuo kontrastia. Mitä sinä tykkäät?
Viime perjantaina Tampereella avattiin 50.valoviikot. Vuosi vuodelta valoviikkojen avajaisista on tullut näyttävämpi tapahtuma. Tänä vuonna myös Koskipuisto sai upeat valot, jotka näkyivät vain viikonlopun ajan, enkä tajunnut käydä sitä kuvaamassa uudestaan. Tässä kuvia itse avajaisista kosken rannalta. Katujen valoista ei tullut otettua yhtään kuvaa, vaikka uusia valokuvioita on laitettu esille. Tämä tietää siis joku ilta valokuvausta keskustassa.
Viime viikolla näimme eteläistä Suomea myöten komeita revontulia. Pitihän sitä lähteä itsekin kuvaamaan revontulet talteen. Viimeksi olen revontulia nähnyt lapsena Itä-Suomessa 80-luvun lopulla. Oli siis aika pakata kameratarvikkeet mukaan ja lähteä Näsijärven rantaan.
 |
| "Under the dome" |
Täällä blogin ääressä jälleen. Aina syksyn tullen minuun iskee käsityökärpänen. Olen neulonut jo muutamat sukat, mutta nyt näytän tänä syksynä tehtyjä heijastimia. Minulla on ollut iso kasa vanhoja vetoketjuja ja aina välillä katson pinterestistä uusiokäyttö ideoita. Nyt keksin tehdä vetoketjuista heijastimia!
Tuollaisia niistä sitten tuli. Aika simppeli idea ja itse otin käyttöön pitkän mallisen heijastimen avainnippuun. Sydämet olivat vähän vaikeammat tehdä, mutta ihan nätit niistäkin tuli.
Olin myös jemmannut vanhoja pitsejä laatikkoon ja niistäkin tein heijastimia. Tein niistä käsivarsiheijastimia. Näissä on leveä kuminauha, joten heijastin joustaa, kun sen laittaa päälle.
Minkälaisia heijastimia olet tehnyt tai tykkäisit käyttää?
Viikko sitten viikonloppuna lähdettiin käymään fatbikeilla Tampereen ja Lempäälän rajamailla,
Kirskaanniemessä. Taitaa se ihan virallisesti kuulua Lempäälän kuntaan. Kirskaanniemessä on laavu ja se sijaitsee Höytämönjärven rannalla. Matkaa sinne tuli 15 kilometriä eksymisten kera. Yksi työkaveri kehui paikkaa kauniiksi ja suosituksi. Ei vain tullut puhetta, että sinne on vähän hankala mennä pyörällä. No, päästiin kuitenkin perille, pyörät talluttaen.
Perillä oli porukkaa enemmänkin, mutta sopu sijaa antaa myös luonnon helmassa. Makkarat kärvistyi savussa syömäkelpoiseksi, sillä puuhalot olivat aika kosteita.
Maisemat on todella kauniit ja meillä vierähti muutama tunti todella nopeasti. Vettä oli ihan liian vähän mukana, mutta onneksi mukana oli pillimäinen vedenpuhdistin, joten loppuajasta hörpittiin järvivettä. Ei se ihan yhtä hyvää ole kuin hanavesi, mutta kelpasi juoda. Tietääkseni tuollaisella vedenpuhdistimella voi juoda aikamoisesta rapakosta, jos vain uskaltaa.
Mukava ja lämmin päivä oli retkeillä ja pyöräillä. Toiset taisivat maata rannalla aurinkoa ottaen, mutta kyllä matkailu avartaa enemmän, myös lähiseudulla. Ei siis tarvitse lähteä kotoa kauas hakemaan uusia elämyksiä! Kotimatkalla kerättiin iso pussillinen metsävadelmia tien varresta ja hurjasteltiin kotiin Hervannan kautta.
Onko vinkkejä Pirkanmaan laavuista, jonne pääsisi pyörällä?
