Katsuja365

Kesähän on jo ihan nurkan takana! Viikonloppuna juhlitaan vappua ja monesti toukokuussa on ollut jo tosi lämmintä. Olikohan parisen vuotta sitten toukokuussa, kun poltin itseni aika pahasti aurinkoa ottaessa. Loppu kesänä ei silloin kyennyt aurinkoa samalla lailla ottamaan. Ehkäpä siitä viisastuneena en tee samaa virhettä tänä vuonna. Voihan sitä ainakin yrittää.

Mitäs tänne muuta kuuluu? Töitä ja vapaa-aikaa. Töissä jätin nyt virikeohjaajan työt ja teen taas yli kahden vuoden tauon jälkeen kolmivuorotyötä. Nyt on virikehommat nähty. Tykkäsin kyllä kovasti, mutta oma jaksaminen oli välillä äärirajoilla. Aluksi oli mukavaa olla monessa mukana, mutta viimeinen vuosi on ollut aika raskasta. Ei ole ollut oikein motivaatiota ja huomasin, että tein mieluummin hoitotyötä. En tietenkään kaikkea viriketoimintaa unohda, mutta nyt voin keskittyä yhden ryhmäkodin vanhuksiin, kun virikeohjaajan työssä ryhmäkoteja oli kolme. Jos jotain kivaa keksit tehdä asukkaiden kanssa niin teit sen sitten jokaisessa kolmessa kodissa. Kolmannen kerran tehtynä se ei ollutkaan enää niin hauskaa itselle. Nyt hoitajana ryhmäkodissa voin antaa itsestäni vähän enemmän ja voin panostaa asioihin eri tavoin. 

Se niistä työkuvioista. Vapaa-aika on mennyt treenatessa, pyöräillessä sekä neuloessa sukkia. Laskin jokunen aika sitten, että olen neulonut kymmenet parit villasukkia tänä vuonna.

Läskipyörä on nyt vaihdettu maantiepyörään työmatkoille, mutta muutaman kerran olemme miehen kanssa käyneet metsässä ajelulla. Aika erilaista polkea talvella lumessa polkuja pitkin kuin lumien sulattua. Sanotaanko nyt näin, että pirun vaikeaa! Tarvitaan paljon enemmän rohkeutta, mutta kyllä sitä rohkenee kun vaan lähtee ajelulle poluille.

Tällä pyörällä nyt pääsääntöisesti ajelen kesän ajan. Eilen poksahti eturengas työmatkalla, mitä ei ollut käynyt vielä kertaakaan. Onneksi en ollut missään pidemmällä matkalla! Tästä viisastuneena kävin ostamassa satulalaukun, johon pitää hankkia vähän tarvikkeita jos kumi puhkeaa jossain kaukana. Kerran on käyty ajelulla Pyhäjärven ympäri. Niin ja sunnuntaina alkaa kilometrikisa, olethan mukana ajamassa?

Kirjoittelen kuntosalitreeneistä ja villasukista lisää myöhemmin! Ja nyt oikeasti täytyy tsempata tämän kirjoittelun kanssa, vaikka tuskin kovin moni käy täällä lukemassa :)

Kylläpä olen ollut laiska kirjoittelija. Ei ole oikein ollut innostusta eikä asiaa. Päivät soljuvat eteenpäin vauhdilla. Vasta oli joulu ja nyt mennään kevättä kohti. Mihin tämä aika oikein katoaa? 

Työpäivien jälkeen ei ole ollut hirveästi energiaa tehdä muuta kuin pakolliset kotityöt. Salilla käyminen on jäänyt hävettävän vähäiseksi. Onneksi pyöräily sentään sujuu ja se on mukavaa sekä metsässä että kotona sisällä. Jotain kuitenkin olisi kuitenkin tehtävä kuntoilun ja syömisten suhteen. Miksi se on niin vaikeaa syödä ammattilaisen ohjeiden mukaan? Tai käydä kuntosalilla kolme kertaa viikossa. 

Käsityöt ovat onneksi nyt antaneet virtaa ja kuten edellisessä kirjoituksessa kerroin, niin olen tykästynyt lankojen värjäämiseen. Nyt taitaa puikoilla olla menossa kuudennet sukat.

Olen tykästynyt anelmaisten sukkien nilkkapituuteen, koska ne ovat niin nopeat neulottavat. Ohjetta muokaten suunnitteilla on vaikka millaisia sukkia! Näin saan lankavarastoakin pienemmäksi. Neulominen on mukavaa puuhaa iltaisin televisiota katsellessa, vai mitä?

Vuosi sitten ostin itselleni fatbiken eli kansankielessä läskipyörän. Hankinnan jälkeen talvipyöräilystä on tullut melko mukavaa, voisin sanoa jopa nautinnollista. Mitä enemmän lunta ja pakkasta, meikäläinen on ihan innoissaan. Asenteesta ja pukeutumisesta talvipyöräily on kiinni, ei mistään muusta. Ja aivan mahtavaa, että työpaikaltani löytyy toinen talvipyöräilijä, joka omistaa myös fatbiken. On se aika hauskan näköistä, kun kaksi läskirenkaista pyörää on parkeerattu samaan telineeseen. 

Omistan neljä talvitakkia ja parit housut, joista on valita mitä päälleen laittaa, oli sitten nolla keli tai -25 astetta pakkasta. Itse kannatan kerrospukeutumista, jos tulee lenkillä kuuma niin on helppoa riisua yksi kerros pois. Nyt alkaa olla aamuisin jo valoisaa, mutta satsaa kunnon lamppuun ja heijastinliiviin. Heijastimia ei voi olla koskaan liikaa. Repussa roikkuu myös punainen huomiovalo, jotta autoilijat ja kanssapyöräilijät huomaavat.

Pääsivät myös meidän chileläiset vieraat kokeilemaan läskipyöräilyä Näsijärvellä, pimeällä. Varmasti aika eksoottista verrattuna aavikkoelämään.

Viikko sitten viikonloppuna lähdettiin käymään fatbikeilla Tampereen ja Lempäälän rajamailla, Kirskaanniemessä. Taitaa se ihan virallisesti kuulua Lempäälän kuntaan. Kirskaanniemessä on laavu ja se sijaitsee Höytämönjärven rannalla. Matkaa sinne tuli 15 kilometriä eksymisten kera. Yksi työkaveri kehui paikkaa kauniiksi ja suosituksi. Ei vain tullut puhetta, että sinne on vähän hankala mennä pyörällä. No, päästiin kuitenkin perille, pyörät talluttaen.

Maisemat on todella kauniit ja meillä vierähti muutama tunti todella nopeasti. Vettä oli ihan liian vähän mukana, mutta onneksi mukana oli pillimäinen vedenpuhdistin, joten loppuajasta hörpittiin järvivettä. Ei se ihan yhtä hyvää ole kuin hanavesi, mutta kelpasi juoda. Tietääkseni tuollaisella vedenpuhdistimella voi juoda aikamoisesta rapakosta, jos vain uskaltaa.

Mukava ja lämmin päivä oli retkeillä ja pyöräillä. Toiset taisivat maata rannalla aurinkoa ottaen, mutta kyllä matkailu avartaa enemmän, myös lähiseudulla. Ei siis tarvitse lähteä kotoa kauas hakemaan uusia elämyksiä! Kotimatkalla kerättiin iso pussillinen metsävadelmia tien varresta ja hurjasteltiin kotiin Hervannan kautta. 

Onko vinkkejä Pirkanmaan laavuista, jonne pääsisi pyörällä?

Tällä viikolla ovat kelit suosineet niin lomailijoita kuin työssäkäyviä. Itse lukeudun jälkimmäiseen kastiin ja onneksi työni on sellaista, että voin viedä sen oikeasti ulos. Ulos silti päästävä töiden jälkeenkin. Monena päivänä on suunnattu Kaupin metsään miehen, läskipyörien, riippumattojen ja eväiden kanssa. Vaikka töissä katselen päivät pitkät Näsijärvelle, niin maisemiin ei koskaan voi kyllästyä!

Eilen päivällä olimme taas riippumattojen kanssa rannalla, kun mies ehdotti, että oltaisko yötä täällä.. En ollut alkuun kovin innoissani, sillä lomalla ollessani en pystynyt nukkumaan yhtäkään kokonaista yötä riippumatossa. Lomalla oli joko kylmä tai muuten vain mukavuuden halu iski keskellä yötä, jolloin kömmin aittaan nukkumaan. Hetken aikaan taivasalla nukkumista piti miettiä. Lähdettiin kotiin miettimään asiaa pariksi tunniksi.  Illalla ennen kahdeksaa sitten pakattiin makuupussit, lämpösuojat, lämmintä vaatetta sekä vähän evästä matkaan ja lähdettiin takaisin samalle paikalle.

Paikka on ihan Näsijärven rannassa pienellä kalliolla lähellä Kaupinojan saunaa. Illalla kuului Blockfestin musiikit sekä saunalta puhetta ja naurua. Auringon laskettua kalliolta poistuivat muutkin retkeilijät, joten alkuyö vaikutti lupaavan rauhalliselta.

Yöllä heräilin muutaman kerran kovaan aallokkoon (tai siltä se ainakin kuulosti) ja napostelin rusinoita, kun nälkä yllätti. Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut, lukuunottamatta auringon nousun aikaan lokkien rääkynä. Kukaan ei tullut meitä häiriköimään yön aikana, joten rauhallista oli aamuun asti. Vähän tietenkin minua jännitti, että eksyykö paikalle juoppo vai karhu, mutta turhaan jännitin. Ehkä seuraavan kerran valitsen yöpaikaksi syvemmän metsän (kovan) aallokon vuoksi. Uni ei ollut ihan yhtä syvää kuin kotona omassa sängyssä nukkuessa. Pystyin kuitenkin nukkumaan koko yön riippumatossa ja nyt uskalla mennä lähimetsään yöksi toisenkin kerran. Tosiaan, lähimetsästä voidaan puhua, kun tähän paikkaan meiltä kotoa oli matkaa vähän reilu kaksi kilometriä.

Heräsin vähän viiden jälkeen auringon noustessa. Järvi oli tyyni ja kaukana näkyi usvaa. Laitettiin tavarat kasaan ja lähdettiin polkemaan kotiin. Unta jatkoin omassa sängyssä vielä puoli kymmeneen saakka. 

Lähiretkelle ei tarvita autoa, vaan pyörä vie perille. Kotiin on lyhyt matka, jos yöllä tulee joku hätä. Tuskin mitään hätää tulee, jos on varustautunut kunnolla. Oikeastaan miinusta annan vain aallokosta kalliota vasten, se oli vähän ärsyttävää. Ensi kerralla pitää olla myös korvatulpat mukana. En muistakaan koska viimeksi olisin kesäaikaan ihaillut tähtitaivasta puolilta öin. Lähtisinkö uudelleen? Kyllä lähtisin.

Onko sinulla kokemusta lähiretkeilystä ja ulkona nukkumisesta?

Täällä ollaan blogin ääressä taas. Palaan heti alkuun lomatunnelmiin. Heinä-elokuussa lomailin kolme viikkoa. Lomakelit oli mitä oli, mutta pyöräilemään sentään pääsin useamman kerran. Ensimäinen lomaviikko meni melkein nukkuessa!

Tuli pyöräiltyä Viinijärven ympäri sekä pari kertaa kävin Vaiviosta Lehmossa sekä ystävän luona Reijolassa. Mukavasti kertyi pikkulenkeistäkin kilometrejä, kun joka paikkaan oli aika pitkä matka.

Loman alussa mies tilasi meillä riippumatot, joissa oli tarkoitus nukkua lomalla. Tässä näkyy riippumatot pressun alla. Riippumatoissa on siis hyttysverkot, joten inisevät kaverit eivät päässeet ruokailemaan meidän seuraan. Aluksi riippumatoissa oleilu tuntui oudolta eikä nukkuminen siellä aluksi houkutellut. Ehkä kannattaa aloittaa päiväunista ennen yön yli nukkumista. Päivisin vietin aikaa riippumatossa makuupussin sisällä, kun muuten ulkona ei kärsinyt olla. Kerron myöhemmin lisää riippumattoilusta!

Syntymäpäivien kunniaksi sain mieheltä lahjaksi uuden puhelimen, LG G2, jossa on paljon parempi kamera kuin entisessä Samsungissa. Puhelimen kamera on ollut kovasssa käytössä ja kukat sekä luonto ylipäätään on mielenkiintoista kuvattavaa.

Pyöräiltiin miehen kanssa heinäkuun lopussa anoppilasta Kolinportille. Matkaa kertyi 75km ja aikaa taisi kulua nelisen tuntia taukojen kanssa. Enää ei jaksanut lähteä Kolille katsomaan kansallismaisemia eikä polkea takaisin, joten anoppi oli meitä autolla vastassa ja saimme kyydin takaisin. Taitaa olla tuo matka pisin matka, jonka olen ikinä polkenut!

Mansikkakakkua tuli syötyä kolmesta eri kakusta, joten kakkukiintiö on jo täynnä! Viimeisellä lomaviikolla kerättiin mustikat, jotka tuotiin kotiin Tampereelle. Selkä meni äkkiseltään kipeäksi poimimisesta, mutta itse ne on vaan kerättävä vaikka mikä olisi.

Viimeisellä viikolla käytiin myös Valtimolla, miehen sukulaisia tapaamassa. Pari yötä ehdittiin vain olla, eikä edes mökille päästy käymään. Toisena päivänä mentiin porukalla Peurajärvelle, johon mies ja hänen veljenpoika jäi yöksi kalaan. Seuraavana päivänä saimme kuulla, että ihan lähellä oli nähty karhu! Alla olevat kuvat siis Peurajärveltä.