Vuosi sitten ostin itselleni fatbiken eli kansankielessä läskipyörän. Hankinnan jälkeen talvipyöräilystä on tullut melko mukavaa, voisin sanoa jopa nautinnollista. Mitä enemmän lunta ja pakkasta, meikäläinen on ihan innoissaan. Asenteesta ja pukeutumisesta talvipyöräily on kiinni, ei mistään muusta. Ja aivan mahtavaa, että työpaikaltani löytyy toinen talvipyöräilijä, joka omistaa myös fatbiken. On se aika hauskan näköistä, kun kaksi läskirenkaista pyörää on parkeerattu samaan telineeseen.
Omistan neljä talvitakkia ja parit housut, joista on valita mitä päälleen laittaa, oli sitten nolla keli tai -25 astetta pakkasta. Itse kannatan kerrospukeutumista, jos tulee lenkillä kuuma niin on helppoa riisua yksi kerros pois. Nyt alkaa olla aamuisin jo valoisaa, mutta satsaa kunnon lamppuun ja heijastinliiviin. Heijastimia ei voi olla koskaan liikaa. Repussa roikkuu myös punainen huomiovalo, jotta autoilijat ja kanssapyöräilijät huomaavat.
Pääsivät myös meidän chileläiset vieraat kokeilemaan läskipyöräilyä Näsijärvellä, pimeällä. Varmasti aika eksoottista verrattuna aavikkoelämään.
Yleensä vuoden vaihteen jälkeen iskee ihan mahdoton väsymys käsitöiden suhteen, mutta tämä vuosi alkoi poikkeuksellisesti. Ideoita on ollut vähän liikaakin ja kaikkia en ole ehtinyt toteuttamaan. En tiedä mistä tämä idea sai alkunsa. Joka tapauksessa yllättävän helposti sain mukavan näköisiä lankoja aikaiseksi.
Kaapit on täynnä seitsemää veljestä, joten netistä ensin selvitin, että kyseistä lankaa voi värjätä. Aloitin ensin jämälangoilla, harmaasta ja vaalean sinisestä. Alla olevissa kuvissa on kokoinen kerä valkoista lankaa, eli 150g. Ensin lanka täytyy vyyhdittää. Siinä menee yllättävän kauan, kun aluksi piti keksiä missä saan sen tehtyä. Tuoli ympäri lattialle ja käytin tuolin jalkoja apuna. Laitoin vyyhdin kiinni eri värisellä langalla useammasta kohtaa.
Sitten laitoin muoviämpäriin vettä 2/3 osaa ja 1/3 etiikka. Yhteensä nestettä ämpärissä minulla oli litran verran. Upotin vyyhdin seokseen ja annoin sen siellä niin kauan, että koko vyyhti oli märkä joka puolelta.
Tässä vaiheessa kannattaa laittaa kertakäyttökäsineet käteen, ellei halua että kädet haisevat etikalle. Puristin vyyhdistä ylimääräiset vedet pois ja laitoin vanhan pyyhkeen päälle odottamaan.
Keitin kattilassa vettä lähes kiehuvaksi asti. Vettä ei kannata laittaa liikaa, tässä 5 litran kattilaan olisi riittävän vähempikin määrä tuolle 150g:lle lankaa.
Kun vesi oli n.80 asteista, eli kattilan pohjalla alkoi näkyä kuplia, lisäsin veteen sinistä elintarvikeväriä. Sitä saa lähes joka ruokakaupasta leivontahyllyltä. Kun vesi alkaa kiehua, pienensin levyä ja pidin levyn koko ajan lähes kiehuvana.
Halusin kokeilla liukuvärjättyä lankaa, joten laitoin ensin osan vyyhdistä kattilaan. Ei kannata kovasti hämmentää lankoja vaan varovasti nostelin, että väri tarttui joka puolelle. Lisäsin väriä pari kertaa suoraan lankojen päälle. Käytin apuna ruiskua niin sain juuri sopivan määrän väriä tiputettua.
Kun toinen puoli langoista oli saanut väriä tarpeeksi, nostin sen pois kattilasta varovasti isoilla pinseteillä ja yritin puristaa ylimääräisen veden pois. Tässä vaiheessa en lisännyt väriä veteen vaan laitoin loput vyyhdistä kattilaan.
Lopuksi, kun vesi oli kirkasta eli kaikki väri tarttunut lankaan nostin vyyhdin pois kattilasta ja annoin sen jäähtyä hetken aikaa. Huuhtelin vyyhdin ensin kuuman veden alla ja sen jälkeen asteittain aina viileämmällä vedellä. Viimeiseksi huuhtelin kylmällä vedellä ja laitoin kuivumaan kylpyhuoneeseen.
Kun vyyhti oli täysin kuivunut, leikkasin apulangat pois ja kerin sen keräksi. Näin kaunis kerä siitä tuli. Ihanan turkoosin värinen, vaikka värjäsin sen sinisellä värillä.
Tässä muutama muu kerä joita kokeilin elintarvikeväreillä. Marjapuuronväriset langat värjäsin harmaasta langasta, joihin käytin punaista elintarvikeväriä. Edessä olevan v.punaisen värjäsin myös punaisella, mutta lanka oli valkoista. Vihreä kerä oli tylsän harmaan vihreää aiemmin, nyt siinä on vivahteita violetista ja sinisestä. Vasemmalla oleva sinisen kirjava lanka oli farkun sininen lanka, jota värjäsin punaisella sekä sinisellä värillä.
Tein oman kirjoneulemallin ja neuloin ruskealla ja värjätyllä turkoosilla villasukat.
Tykästyin tähän vaihtelevaan väriin turkoosissa värissä ja ruskea väri tuo kontrastia. Mitä sinä tykkäät?
Viime perjantaina Tampereella avattiin 50.valoviikot. Vuosi vuodelta valoviikkojen avajaisista on tullut näyttävämpi tapahtuma. Tänä vuonna myös Koskipuisto sai upeat valot, jotka näkyivät vain viikonlopun ajan, enkä tajunnut käydä sitä kuvaamassa uudestaan. Tässä kuvia itse avajaisista kosken rannalta. Katujen valoista ei tullut otettua yhtään kuvaa, vaikka uusia valokuvioita on laitettu esille. Tämä tietää siis joku ilta valokuvausta keskustassa.
Viime viikolla näimme eteläistä Suomea myöten komeita revontulia. Pitihän sitä lähteä itsekin kuvaamaan revontulet talteen. Viimeksi olen revontulia nähnyt lapsena Itä-Suomessa 80-luvun lopulla. Oli siis aika pakata kameratarvikkeet mukaan ja lähteä Näsijärven rantaan.
 |
| "Under the dome" |
Täällä blogin ääressä jälleen. Aina syksyn tullen minuun iskee käsityökärpänen. Olen neulonut jo muutamat sukat, mutta nyt näytän tänä syksynä tehtyjä heijastimia. Minulla on ollut iso kasa vanhoja vetoketjuja ja aina välillä katson pinterestistä uusiokäyttö ideoita. Nyt keksin tehdä vetoketjuista heijastimia!
Tuollaisia niistä sitten tuli. Aika simppeli idea ja itse otin käyttöön pitkän mallisen heijastimen avainnippuun. Sydämet olivat vähän vaikeammat tehdä, mutta ihan nätit niistäkin tuli.
Olin myös jemmannut vanhoja pitsejä laatikkoon ja niistäkin tein heijastimia. Tein niistä käsivarsiheijastimia. Näissä on leveä kuminauha, joten heijastin joustaa, kun sen laittaa päälle.
Minkälaisia heijastimia olet tehnyt tai tykkäisit käyttää?
Viikko sitten viikonloppuna lähdettiin käymään fatbikeilla Tampereen ja Lempäälän rajamailla,
Kirskaanniemessä. Taitaa se ihan virallisesti kuulua Lempäälän kuntaan. Kirskaanniemessä on laavu ja se sijaitsee Höytämönjärven rannalla. Matkaa sinne tuli 15 kilometriä eksymisten kera. Yksi työkaveri kehui paikkaa kauniiksi ja suosituksi. Ei vain tullut puhetta, että sinne on vähän hankala mennä pyörällä. No, päästiin kuitenkin perille, pyörät talluttaen.
Perillä oli porukkaa enemmänkin, mutta sopu sijaa antaa myös luonnon helmassa. Makkarat kärvistyi savussa syömäkelpoiseksi, sillä puuhalot olivat aika kosteita.
Maisemat on todella kauniit ja meillä vierähti muutama tunti todella nopeasti. Vettä oli ihan liian vähän mukana, mutta onneksi mukana oli pillimäinen vedenpuhdistin, joten loppuajasta hörpittiin järvivettä. Ei se ihan yhtä hyvää ole kuin hanavesi, mutta kelpasi juoda. Tietääkseni tuollaisella vedenpuhdistimella voi juoda aikamoisesta rapakosta, jos vain uskaltaa.
Mukava ja lämmin päivä oli retkeillä ja pyöräillä. Toiset taisivat maata rannalla aurinkoa ottaen, mutta kyllä matkailu avartaa enemmän, myös lähiseudulla. Ei siis tarvitse lähteä kotoa kauas hakemaan uusia elämyksiä! Kotimatkalla kerättiin iso pussillinen metsävadelmia tien varresta ja hurjasteltiin kotiin Hervannan kautta.
Onko vinkkejä Pirkanmaan laavuista, jonne pääsisi pyörällä?
Tällä viikolla ovat kelit suosineet niin lomailijoita kuin työssäkäyviä. Itse lukeudun jälkimmäiseen kastiin ja onneksi työni on sellaista, että voin viedä sen oikeasti ulos. Ulos silti päästävä töiden jälkeenkin. Monena päivänä on suunnattu Kaupin metsään miehen, läskipyörien, riippumattojen ja eväiden kanssa. Vaikka töissä katselen päivät pitkät Näsijärvelle, niin maisemiin ei koskaan voi kyllästyä!
Eilen päivällä olimme taas riippumattojen kanssa rannalla, kun mies ehdotti, että oltaisko yötä täällä.. En ollut alkuun kovin innoissani, sillä lomalla ollessani en pystynyt nukkumaan yhtäkään kokonaista yötä riippumatossa. Lomalla oli joko kylmä tai muuten vain mukavuuden halu iski keskellä yötä, jolloin kömmin aittaan nukkumaan. Hetken aikaan taivasalla nukkumista piti miettiä. Lähdettiin kotiin miettimään asiaa pariksi tunniksi. Illalla ennen kahdeksaa sitten pakattiin makuupussit, lämpösuojat, lämmintä vaatetta sekä vähän evästä matkaan ja lähdettiin takaisin samalle paikalle.
Paikka on ihan Näsijärven rannassa pienellä kalliolla lähellä Kaupinojan saunaa. Illalla kuului Blockfestin musiikit sekä saunalta puhetta ja naurua. Auringon laskettua kalliolta poistuivat muutkin retkeilijät, joten alkuyö vaikutti lupaavan rauhalliselta.
Minun riippumaton alle laitettiin miehen tekemä alapeitto. Se on tehty
vanhasta makuupussista ja lämmitti mukavasti koko yön. Riippumatossa oli
tietenkin vielä makuupussi ja lämmintä vaatetta kaiken varalta. Yö oli
kuitenkin melko lämmin ja makuupussin vetoketju oli auki koko yön.
Puolen yön jälkeen alkoi tuulemaan jonkin verran ja aallot löivät vasten
kalliota, mikä piti ainakin minua hereillä jonkin aikaa. Alkuyö meni vielä katsellessa kaunista auringonlaskua ja jossain vaiheessa olin nukahtanut.
Yöllä heräilin muutaman kerran kovaan aallokkoon (tai siltä se ainakin kuulosti) ja napostelin rusinoita, kun nälkä yllätti. Lintujen ääniä ei juurikaan kuulunut, lukuunottamatta auringon nousun aikaan lokkien rääkynä. Kukaan ei tullut meitä häiriköimään yön aikana, joten rauhallista oli aamuun asti. Vähän tietenkin minua jännitti, että eksyykö paikalle juoppo vai karhu, mutta turhaan jännitin. Ehkä seuraavan kerran valitsen yöpaikaksi syvemmän metsän (kovan) aallokon vuoksi. Uni ei ollut ihan yhtä syvää kuin kotona omassa sängyssä nukkuessa. Pystyin kuitenkin nukkumaan koko yön riippumatossa ja nyt uskalla mennä lähimetsään yöksi toisenkin kerran. Tosiaan, lähimetsästä voidaan puhua, kun tähän paikkaan meiltä kotoa oli matkaa vähän reilu kaksi kilometriä.
Heräsin vähän viiden jälkeen auringon noustessa. Järvi oli tyyni ja kaukana näkyi usvaa. Laitettiin tavarat kasaan ja lähdettiin polkemaan kotiin. Unta jatkoin omassa sängyssä vielä puoli kymmeneen saakka.
Plussat ja miinukset lähiretkeilystä:
Lähiretkelle ei tarvita autoa, vaan pyörä vie perille. Kotiin on lyhyt matka, jos yöllä tulee joku hätä. Tuskin mitään hätää tulee, jos on varustautunut kunnolla. Oikeastaan miinusta annan vain aallokosta kalliota vasten, se oli vähän ärsyttävää. Ensi kerralla pitää olla myös korvatulpat mukana. En muistakaan koska viimeksi olisin kesäaikaan ihaillut tähtitaivasta puolilta öin. Lähtisinkö uudelleen? Kyllä lähtisin.
Onko sinulla kokemusta lähiretkeilystä ja ulkona nukkumisesta?
